ELOKUVATAPAHTUMAN VAIHEITA 1994 - 2003

 

RÄNTÄÄ JA LOSKAA -elokuvatapahtuma sai alkunsa eräänä kauniina kesäpäivänä Mikkelissä Suomen Nuoriso-opiston päärakennuksen ulkoterassilla, jossa pidettiin Mikkelin elokuvajuhlat ry:n perustuva kokous (asiasta oli toki keskusteltu jo aiemmin elokuvakerho Kino 2001:n piirissä). Paikalla olivat läänintaiteilija Jaakko Virtanen, opettaja Pirkko Heikkinen, tanssinopettaja Fanny Gurevitsch ja allekirjoittanut, tuntiopettaja Markku Kääriäinen. Opettajavoittoisesta osanottajajoukosta huolimatta yhdistykselle ei asetettu erityisen opettavaisia tehtäviä vaan tavoitteeksi asetettiin tarjota mikkeliläisille ja lähikuntien asukkaille monipuolinen elokuvaviikonloppu, jonka aikana on mahdollisuus tutustua useiden maiden elokuvatuotantoon.
Elokuvatapahtuman nimi tuli tapahtuman ajankohdasta, marras-, joulukuun vaihteesta, jolloin arveltiin satavan räntää ja katujen olevan loskan peittäminä.

1. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 2.- 4.12. 1994
OHJELMA
Tapahtumaan liittyi ohjaaja Tero Jartin vierailu elokuvansa näytännössä ja keskustelu yleisön kanssa elokuvasta. Sama Aapo -elokuva esitettiin myös ennen tapahtumaa koululaisesityksenä Mikkelin lukiolaisille. Mikkelin kaupungin-maakuntakirjastossa oli tapahtumassa esitettyjen elokuvien stillkuvista ja julisteista koottu näyttely.

Tapahtuman aikana ei satanut räntää eikä kaduilla ollut loskaa (sääli hyvää nimeä).


2. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 1. - 3. 12. 1995

OHJELMA
Tapahtumaviikolla oli useita koulukinoesityksiä, joissa kävi etupäässä kaupungin ala-asteiden oppilaita. Kaupungin päiväkodeissa kierrätettiin 16mm:n kopiota Tini Sauvon ja Liisa Helmisen elokuvasta Minulla on tiikeri, josta järjestettiin kymmenkunta esitystä. Elokuvan satavuotisjuhlien kunniaksi oli saatu Suomen Elokuva-arkiston restauroimat kopiot Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema ja T. J. Särkän Kulkurinvalssi elokuvasta, joita esitettiin elokuvatapahtuman erikoisnäytöksenä päivää ennen virallista tapahtumaa.
Mikkelin kaupunginkirjastossa-maakuntakirjastossa oli tapahtumaan liittyvä, Aki Kaurismäen kuvaussihteerinä työskentelevän, Marja-Leena Helinin valokuvanäyttely Kaihon kultamaa.
Tapahtuman aikana ei satanut räntää ja kadutkin olivat kuivat.


3. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 29.11. - 1.12. 1996
OHJELMA
Kaupungin päiväkodeissa esitettiin lasten kestosuosikkia, elokuvaa Minulla on tiikeri 25. - 29.11. Esitykset hoituivat Suomen Nuoriso-Opiston opiskelijoiden toimesta, esityksiä oli yli kymmenen lisäksi isommat päiväkotilapset ja esikoululaiset kävivät katsomassa elokuvateatteri Kinolinnassa Kiljusen herrasväen seikkailut elokuvan. Ravintola King Creoleen suunnitellut elokuvailtamat eivät valitettavasti toteutuneet. Yhtä huonosti kävi Valokuvakeskukseen aiotulle Anne Lakasen Eläviä kuvia -näyttelylle, joka Mikkelin sijasta lähtikin Amsterdamin dokumenttielokuvien festivaaleille. Pienenä lohdutuksena mainittakoon, että Lakasen näyttely oli Mikkelin Valokuvakeskuksessa 10. - 28. 9. 1997. Tapahtuman aikana ei satanut räntää, katujen kunnosta ei valitettavasti ole muistikuvaa.

4. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 28. - 30.11. 1997

OHJELMA
Kaupungin päiväkodeissa esitettiin jälleen lasten kestosuosikkia, elokuvaa Minulla on tiikeri.   Esitykset hoiti ansiokkaasti Suomen Nuoriso-Opiston opiskelija Sari Järn, esityksiä oli yli kymmenen kaupungin eri puolilla. 4. Räntää ja Loskaa -elokuvatapahtuman suosituimmat elokuvat olivat Howar Sternin intiimit osat ja Loisto, jotka molemmat keräsivät satakunta katsojaa ja osaltaan nostivat tapahtuman kävijämäärän lähes viitensataan, uuteen ennätykseen. Oheistapahtumaksi kaavailtiin Paul-Anders Simman kutsumista Mikkeliin, valitettavasti ohjaajaa ei tavoitettu, ehkä ei niin tosissaan yritettykään. Tapansa mukaan sää petti taas, ei räntää eikä loskaa mailla halmeilla, sen sijaan tapahtumasta jäi hyvä mieli koska elokuvien valinta onnistui sekä järjestäjän että yleisön kannalta.

5. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 27. - 29.11. 1998
OHJELMA
Myöskään 5. Räntää ja Loskaa -elokuvatapahtuman sää ei ollut tapahtuman nimen mukainen, ainoastaan sunnuntaina kaduilla oli hieman loskaa, räntää ei taaskaan näkynyt. Hieman samoin oli yleisön suhteen, yleisöä toki näkyi, mistään yleisökadosta ei ollut kyse, sillä kaikissa esityksissä kävi tasaisesti katsojia. Tällä kertaa ohjelmasta vain puuttuivat edellisen tapahtuman kaltaiset yleisön suosikit ja sen vuoksi yleisömäärä jäi huomattavasti edellistä vuotta alhaisemmaksi. Tapahtuman järjestäjä voi syyttää myös itseään valittuaan saman elokuvan, mikä oli muutamaa viikkoa aiemmin elokuvakerhon ohjelmassa.
Vuonna 1998 ei esitetty lastenelokuvia, eikä edes suunniteltu oheistapahtumia, sillä tapahtuman järjestämiseen saadut avustukset jäivät edellistä vuotta pienemmiksi, eikä haluttu ottaa riskiä suuremmista tappioista kuin nyt tuli.

6. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 26. - 28.11. 1999
OHJELMA
6. Räntää ja Loskaa meni tavanomaisissa merkeissä, ensimmäisenä päivänä yleisöä oli normaalisti 30-50 henkeä näytöksissä, toinenkin päivä näytti menevän kohtuullisesti, mutta Samurai Fiction antoi jo merkkejä epäonnistuneesta elokuvavalinnasta. Katja von Garnierin Bandits, jota alun perin oli kuviteltu yleisöä kiinnostavaksi elokuvaksi osoittautuikin juuri päinvastaiseksi ilmiöksi, elokuvaa jaksoi tulla katsomaan peräti neljä henkilöä. Tapahtuman järjestäjä pohti illan jälkeen vakavasti koko homman mielekkyyttä. Onneksi viimeinen päivä pelasti koko potin, Zeffirellin ja Wendersin elokuvat olivat mielenkiintoista katsottavaa ja kiinnostivat myös yleisö niin, että näiden elokuvien ansiosta päästiin lähelle edellisen vuoden yleisömääriä ja seuraavankin tapahtuman järjestämistä saattoi ajatella levollisin mielin; jos esitettäväksi löytyy hyviä elokuvia niin myös yleisöä riittää. Vuonna 1999 ei myöskään ollut oheistapahtumia eikä lastenelokuviakaan esitetty, sääkin taisi pettää jälleen kerran, ellei sitten jossain vaiheessa ollut aavistuksen verran loskaa, vai oliko se nyt sittenkin päinvastoin. Joka tapauksessa 7. elokuvatapahtuma päätettiin järjestää 24. - 26.11. 2000.

7. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 24. - 26.11. 2000
OHJELMA
7. Räntää ja Loskaa meni tavanomaisissa merkeissä, ensimmäisenä päivänä yleisöä oli normaalisti 30-50 henkeä näytöksissä, Kuten edellisellä kerrallakin saksalainen elokuva Juokse Lola kiinnosti vähiten yleisöä, vaikka tällä kertaa elokuva oli todella mielenkiintoinen ja vauhdikas kokeilu huumekoukkuun jääneen nuoren yrityksestä hankkia diileriltään pimittämänsä rahat määräaikaan mennessä. Taas kerran viimeinen päivä osoittautui yleisöä eniten kiinnostavaksi, Markku Lehmuskallion Seitsemän laulua tundralta ja von Trierin Dancer in the Dark tietenkin maailmankuulun Björkin johdosta vetivät hyvin. Erilaisuudestaan huolimatta molempia seurasi mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja seuraavan tapahtuman järjestämisen mielekkyyttä ei tarvinnut epäillä lainkaan; koska hyviä elokuvia tehdään niin niitä myös pitää esittää. Vuonna 2000 oheistapahtumana esitettiin lastenelokuva Apinan tarina, eurooppalaista yhteistuotantoa edustava animaatio, jossa kaksi aikojen alussa erilleen joutunutta apinaheimoa seikkailivat viidakon eri kerroksissa. Sää saattoi olla aavistuksen verran tapahtuman nimen mukainen, sillä näin jälkikäteen ajatellen tapahtumasta jäi myönteinen mielikuva ja 8. elokuvatapahtuma päätettiin järjestää 24.- 26.11. 2001.

8. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 30.11 - 2.12. 2001
OHJELMA
8.Räntää ja Loskaa sujui ehkä positiivisimmissa merkeissä moniin vuosiin, yleisömäärä ei hurjasti lisääntynyt, mutta toisaalta kaikkiin elokuviin riitti tasaisesti katsojia. Useimpia elokuvia teemoitti melko rajukin väkivalta, mutta toisaalta mukana oli ihastuttava kuubalainen Odotuslista, elokuva jota seuratessa tuli suorastaan hyvälle mielelle vaikka välillä melkeinpä sokeroitu leffa ei aivan odotusten mukaan päättynytkään.
Oman mukavan lisänsä toi myös ylimääräinen, sittemmin vuoden 2002 elokuvan laatutukipalkinnon saanut Jarmo Lampelan Joki elokuva, joka esitettiin tapahtuman päätteeksi sunnuntai iltana.
Pitkästä aikaa yritettiin järjestää tapahtuman yhteyteen myös muuta toimintaa. Mikkelin kaupungin kirjasto-maakuntakirjastossa esitettiin tapahtuman aikaan 16mm:n dokumenttielokuva, Benjamin Orozan Kaivos. Ajoitus toisen oheistapahtuman järjestämisessä kuitenkin petti, sillä elokuvatapahtumaa jouduttiin siirtämään viikolle eteenpäin. Sen vuoksi Joensuusta tulleen tutkijan, Pentti Straniuksen videolla esittämä ja myöskin tulkkaama "kielletty" neuvostoelokuva Interventio (ohjaus Gennadi Poloka,  1968) esitettiin viikkoa ennen elokuvatapahtumaa. Esitys veti kohtalaisesti väkeä kieltämättä vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta, vanha venäjänkielinen, tekstittämätön elokuva entisestä Neuvostoliitosta. 
Säästä ei taaskaan mitään erityistä ole jäänyt mieleen, mutta ei RÄNTÄÄ eikä LOSKAA ainakaan. Seuraavan kerran tapahtuma on 22. - 24.11. 2002 ja mitä ilmeisemmin jonkinlaisella oheistapahtumalla ryyditettynä.


9. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 21.11 - 23.12. 2002
OHJELMA
9. Elokuvatapahtuma alkoi lupaavasti, ensimmäisessä näytöksessä oli yleisöä huomattavan paljon, mutta jo toinen esitys oli suuri pettymys. Katsojia ei tullut kourallistakaan mutta eipä tullut elokuvaakaan. Mies, joka ei ollut siellä, ei todellakaan ollut siellä, missä hänen olisi pitänyt olla vaan teillä tietymättömillä. Elokuva oli ollut jossa erityisesityksessä Kymenlaaksossa ja jäänyt sille tielle. Pettymys olisi tietenkin ollut paljon suurempi, mutta kiinnostuneiden katselijoiden vähäisyys, etten sanoisi olemattomuus pelasti tilanteen.
Lauantai ei alkanut kovinkaan paljon lupaavammin, Tykwerin Heaven ei juurikaan kiinnostanut, mutta ranskalais-vietnamilainen Päivien kimallus pelasti tilanteen. Sunnuntaina yleisö oli mukavasti ja erityisesti Mika Kaurismäen elokuva Sound of Brasil osoittautui ennakkomainettaan mielenkiintoisemmaksi musiikkimatkaksi Brasilian halki.
Tapahtuman ohella järjestettiin Mikkelin kansalaisopiston kanssa Kulttuurikahvila -tilaisuus King Creolessa, jonne oli saatu vieraiksi tähän asti pääasiassa Venäjällä kuuluisuutta hankkinut näyttelijä Ville Haapasalo ja elokuvatutkija Pentti Stranius. Ville Haapasalon ja hänen kanssanäyttelijänsä tähdittämä venäläinen elokuva Käki oli niittänyt mainetta maailmalla ja jossain vaiheessa kuviteltiin sen saamista myös Suomeen. Elokuvaa emme nähneet, pieniä näytteitä lukuun ottamatta, mutta sen sijaan kuulimme mitä mielenkiintoisimpia tarinoita elokuvateosta Venäjällä.
Jälleen kerran sää ei ollut lähelläkään elokuvatapahtuman nimeä, mielikuvaksi jäi sumuinen tunnelma, mikä saattoi johtua myös Penan ja Villen kanssa vietetystä illasta, Villen esittäessä käytännössä, mitä elokuvateko ja ennen kaikkea sen markkinointi Venäjällä merkitsee.

10. Räntää ja Loskaa joka tapauksessa järjestetään 21. - 23.11. 2003.


10. RÄNTÄÄ JA LOSKAA 21.11 - 23.12. 2003
OHJELMA
10. Elokuvatapahtuman ensimmäisenä elokuvana esitettiin maailmanmaineeseen nousseen amerikkalaisen ohjaajan Michael Mooren puhutteleva Bowling for Columbine, joka odotetusti oli myös yleisön mieleen. Toisena leffana oli islantilainen Meri, joka puolestaan osoittautui ennakkomainettaan huomattavasti köykäisemmäksi.
Elokuvatapahtuman mielenkiintoisimmat leffat, ainakin allekirjoittaneen mielestä olivat Tapahtuipa kerran Israelissa, Dogville ja Käki.
Tapahtuipa kerran Israelissa kertoi palestiinalaisten arjesta sekä hyvin symbolisella tasolla toiveajattelusta, miten voittaa ylivoimainen vastustaja. Dogville piti katsojan otteessaan huolimatta pitkästä kestostaan ja viitteellisestä lavastuksesta. Käki-leffaan oli osittain tutustuttu jo vuosi aiemmin, kun Ville Haapasalo kertoi siitä Kulttuurikahvila -tilaisuudessa. Ympäri maailmaa elokuvan menestyksestä kiirineet tiedot kasasivat ennakko-odotoksia elokuvalle. Odotuksissa ei käsittääkseni petytty, yllättävän hyvin kolmen eri kieltä puhuvan ihmisen varaan rakennettu tarina toimi.
Tapahtuman elokuvat vetivät yleisöä ehkä hieman enemmän kuin oli osattu odottaakaan, joten kerrankin voitiin hyvällä mielellä päättää seuraavan tapahtuman järjestämisestä.
Sää oli syksyinen, näin on syytä todeta lähes vuosi tapahtuman jälkeen.

Terveisin Markku Kääriäinen

Sulje sivu